Aloitin opiskeluni liiketoiminnan perustutkintoon syksyllä 2018 Koulutuskeskus Salpauksessa, Heinolassa. Olin juuri lopettanut siivoojan työni Lahdessa, sillä tähtäsin ammattikorkeaan opiskelemaan mutta ikäväkseni jo toistamiseen en tullut valituksi halutulle alalleni. Tämän takia hain avoimen haun kautta Heinolaan, sillä paluu takaisin siivoushommiin ei jostain syystä houkuttanut.
Miksi merkonomi?
Merkonomi ala on itsessään todella monialainen, ja vaikkei itse alalle jäisikään, se auttaa ymmärtämään enemmän markkinoinnista sekä yrittämisestä, joita pidän tärkeinä taitoina tulevaisuutta ajatellen.
Enkä pidä merkonomin tutkintoa tai itse alaa pahana vaan päinvastoin, se voisi olla myös sellainen ala jossa voisin nähdä itseni työssäkin, erityisesti jokin erikoisliike kiinnostaisi kuten harrastuksieni pohjalta lemmikkiliike tai vaikkapa hevostarvikeliike!
Kaukaisena haaveena minulla on, että joskus pääsisin ammattikorkeaan opiskelemaan fysioterapeutin alaa, mutta ainakin nyt kahden (vai kolmen?) hakukerran jälkeen en ole vielä onnistunut.
Miten opiskelut ovat sujuneet?
Lähtökohtaisesti opiskelut ovat menneet suunnitelmien mukaan, eli loppu alkaa onneksi häämöttää, sillä pari näyttöä vain uupuu, jonka jälkeen olen virallisesti myös merkonomi, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan peruskoulutukseni lisäksi. Koulutukset siis näyttävät hyvää vauhtia lisääntyvän, enkä pidä asiaa milläänlailla huonona, enkä usko että työnantajakaan sitä ainakaan miinuksena katsoo. Nykypäivänähän myös moniosaaminen on rikkautta.
Alkuvaiheessa opiskeluita hieman hidasti silloisessa asunnossa oleminen, sillä siellä todettiin home- sekä kosteusongelmaa, ja itse reagoin tähän todella voimakkaasti, ja liki puolivuotta kävin parhaimmillani joka toinen päivä Akuutissa makaamassa ja keräämässä itseäni kuntoon, ennen kuin saatiin tietää mistä ongelmat johtuivat. Tämän asunnon kiitoksena sainkin sairauden johon tarvitsenkin joka päiväisen lääkityksen, mutta onneksi arkeen se ei vaikuta kunhan vain muistan lääkkeet päivittäin ottaa. Myös toisinaan maailman myllerrykset ahdistavat mieltä, ja aina en ole ollut ihan varma kannattaako koulun käyntini Heinolassa, vai olisiko parempi vain keksiä jotain muuta, kuten vaikkapa mennä takaisin työelämään ja tyytyä kohtaloon, ettei pääse muihin kuin siivousalan hommiin. Onneksi näitä lopettamisen ajatuksia olen saanut itsekkin realistisella ajattelulla sivuutettua, mutta toisinaan tuntuisi helpommalta lopettaa koko koulu. Täytyy nyt vain muistaa ettei koulua ole enää paljoa jäljellä, ja sen jälkeen voin olla vaikka koko loppuelämäni työelänässä jos se parhaimmalta tuntuu.
Mitä opiskeluiden jälkeen?
Opiskeluiden jälkeen yritän päästä ainakin toistaiseksi työelämään, ja ohella hakea ammattikorkeaan fysioterapeutiksi. Jos joskus onni nappaa (joka todella vahvasti on viime aikoina ollut meidän taloudesta hyvinkin kaukana..), ja pääsen ammattikorkeaan haluamalleni linjalle aion ehdottomasti sen käydä, sillä siinä on selkeä ala jonka työstä sekä toiminnasta olen todella kiinnostunut, liki voisinkin sitä kutsua kutsumusammatikseni, sillä se on ollut ainoa ala peruskoulusta lähtien joka on siintänyt silmissäni minne haluan tähdätä joskus vanhempana. Nyt ollaankin jo vanhempia, tosin vielä en ole tavoitteeseen päässyt, mutta yritys on ainakin kova ja todella toivon että joskus se palkitaan!
Miksi merkonomi?
Merkonomi ala on itsessään todella monialainen, ja vaikkei itse alalle jäisikään, se auttaa ymmärtämään enemmän markkinoinnista sekä yrittämisestä, joita pidän tärkeinä taitoina tulevaisuutta ajatellen.
Enkä pidä merkonomin tutkintoa tai itse alaa pahana vaan päinvastoin, se voisi olla myös sellainen ala jossa voisin nähdä itseni työssäkin, erityisesti jokin erikoisliike kiinnostaisi kuten harrastuksieni pohjalta lemmikkiliike tai vaikkapa hevostarvikeliike!
Kaukaisena haaveena minulla on, että joskus pääsisin ammattikorkeaan opiskelemaan fysioterapeutin alaa, mutta ainakin nyt kahden (vai kolmen?) hakukerran jälkeen en ole vielä onnistunut.
Miten opiskelut ovat sujuneet?
Lähtökohtaisesti opiskelut ovat menneet suunnitelmien mukaan, eli loppu alkaa onneksi häämöttää, sillä pari näyttöä vain uupuu, jonka jälkeen olen virallisesti myös merkonomi, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan peruskoulutukseni lisäksi. Koulutukset siis näyttävät hyvää vauhtia lisääntyvän, enkä pidä asiaa milläänlailla huonona, enkä usko että työnantajakaan sitä ainakaan miinuksena katsoo. Nykypäivänähän myös moniosaaminen on rikkautta.
Alkuvaiheessa opiskeluita hieman hidasti silloisessa asunnossa oleminen, sillä siellä todettiin home- sekä kosteusongelmaa, ja itse reagoin tähän todella voimakkaasti, ja liki puolivuotta kävin parhaimmillani joka toinen päivä Akuutissa makaamassa ja keräämässä itseäni kuntoon, ennen kuin saatiin tietää mistä ongelmat johtuivat. Tämän asunnon kiitoksena sainkin sairauden johon tarvitsenkin joka päiväisen lääkityksen, mutta onneksi arkeen se ei vaikuta kunhan vain muistan lääkkeet päivittäin ottaa. Myös toisinaan maailman myllerrykset ahdistavat mieltä, ja aina en ole ollut ihan varma kannattaako koulun käyntini Heinolassa, vai olisiko parempi vain keksiä jotain muuta, kuten vaikkapa mennä takaisin työelämään ja tyytyä kohtaloon, ettei pääse muihin kuin siivousalan hommiin. Onneksi näitä lopettamisen ajatuksia olen saanut itsekkin realistisella ajattelulla sivuutettua, mutta toisinaan tuntuisi helpommalta lopettaa koko koulu. Täytyy nyt vain muistaa ettei koulua ole enää paljoa jäljellä, ja sen jälkeen voin olla vaikka koko loppuelämäni työelänässä jos se parhaimmalta tuntuu.
Mitä opiskeluiden jälkeen?
Opiskeluiden jälkeen yritän päästä ainakin toistaiseksi työelämään, ja ohella hakea ammattikorkeaan fysioterapeutiksi. Jos joskus onni nappaa (joka todella vahvasti on viime aikoina ollut meidän taloudesta hyvinkin kaukana..), ja pääsen ammattikorkeaan haluamalleni linjalle aion ehdottomasti sen käydä, sillä siinä on selkeä ala jonka työstä sekä toiminnasta olen todella kiinnostunut, liki voisinkin sitä kutsua kutsumusammatikseni, sillä se on ollut ainoa ala peruskoulusta lähtien joka on siintänyt silmissäni minne haluan tähdätä joskus vanhempana. Nyt ollaankin jo vanhempia, tosin vielä en ole tavoitteeseen päässyt, mutta yritys on ainakin kova ja todella toivon että joskus se palkitaan!
Kommentit
Lähetä kommentti